Uutiset

27. BERLIININ MARATON (10.9.2000)

Berliini-Oulu, 17.09.2000

Siinä tarkeimmät uutiset tämän vuoden Berliinin maratonilta, joka juostiin ja luisteltiin kauniissa loppukesän säässä. Juoksun lähtöaikaan aamulla kello 9 sää oli pilvinen ja lämpötila noin 15 astetta. Päivän mittaan aurinko tuli esiin ja ilma lämpeni ehkä noin 20:een asteeseen. Tyyntä oli koko matkan ajan. Olosuhteet olivat siis ihanteelliset. Kun siihen vielä lisää Berliinin tasaisen maaston, saattoi odottaa jälleen kovia aikoja. Miesten maratonin voitti Kenian Simon Biwott ajalla 2.07.42. Naisten voittaja oli Japanin Kazumi Matsuo ajalla 2.26.15. Miesten kisan kakkonen hävisi voittajalle ainoastaan viisi sekuntia.

Minulle Berliinin maraton oli kuudes - viime kesänä tuli juostua kolme ja tänä vuonna oli jo kaksi takana. Tavoitteena oli aikaisemman henkilökohtaisen ennatyksen 4 h 18 min rikkominen ja jopa neljän tunnin haamurajan alittaminen. Niin ei kuitenkaan käynyt; loppuajaksi muodostui 4:28:48 ja sillä heltisi sija 16371 noin 27000:n juoksijan joukossa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Saksan ulkoministeri Joschka Fischer sijoittui noin runsaan puoli tuntia paremmalla ajalla sijalle 7779. Hänellä tosin oli vetoapuna kovakuntoinen henkivartija, joka todennäköisesti raivasi myös ministerilleen kulku-uraa paikoitellen ruuhkaisessa juoksijajoukossa.

Olin tietysti kovin tyytyväinen jo pelkästään siihen, että jaksoin juoksun itse asiassa hyvissä voimissa läpi. Toisaalta voisi sanoa, että hyvä kun selvisi hengissä, koska tänä vuonna kaksi juoksijaa todella juoksi kuolemaansa, kuten saksalaiset päivälehdet asian ilmaisivat. 35 kilometrin kohdalla menehtyi 58 vuotias tanskalainen mies ja maalissa kuoli elvytysyrityksistä huolimatta panamalainen juoksija. Tapauksien jälkipuinnissa maratonin järjestäjiä edustanut lääkäri totesi, että massamaratoneilla ei tilastollisesti ottaen kuole sen useampi kuin mitä olisi odotettavissa samankokoisessa väestössä normaaliolosuhteissa. Saattaa olla niinkin. Kuitenkin on mielestäni päivänselvää, että pitkien matkojen takaa Berliiniin saapuneiden joukossa on sellaisia päättäväisiä jääräpäitä, jotka henkensäkin uhalla uhmaavat kaikkia uupumuksen merkkejä ja ovat valmiit raahautumaan maaliin näkökenttä sumuisena, dehydroituneina ja sydän sekarytmin ja pysäyksen partaalla. Lehdistöllä oli silminnäkijähavaintoja esimerkiksi juoksijasta, joka loppukilometreillä oli juossut lyhtypylvästä päin. Omiaan tähän itsensä epäterveeseen ylittämiseen on vielä katuja reunustavan yleisön uskomaton kannustus ja dixie- ym bändien torvien ja rumpujen riemukas ja suoraan lihakset mukaansa tempaava musiikki, joka tekee jokaisesta metristä riemukkaan kuin meksikolainen sotaanlähtö.

Siis kuudes maratoni ja toiveet korkealla ajan parantamisen suhteen. Mutta missä onkaan vika, valmentaja Pena, kun aika ei paranekaan. Harjoitellut olen tunnollisesti, kuten tiedät. Olisiko syynä ylikunto? Kolme maratonia vuodessa tässä iässä voi olla liikaa. Toisaalta en ole kyllä oikein kiinnittänyt huomiota nopeuskestävyyteen, mitä täytynee alkaa treenata. Tällä kertaa vältin hienosti pohjekrampit, jotka pilasivat edelliset juoksuni Tukholmassa ja Helsingissä. Niitä välttääkseni otinkin tämän Berliinin alussa aika varovasti. Lopussa olikin sitten voimia yllättävän hyvin tallella. Se lupaa hyvää seuraavaa yritystä ajatellen.

LUISTELUMARATONILLE lähti lähes 6000 luistelijaa. Nimekkäin osanottaja oli Fila Dream-tiimin 41-kertainen maailmanmestari Chad Hedrick. Tiimin tavoitteena oli tunnin alitus ja uusi maailmanennätys. Hedrick hyvissä olosuhteissa luistellun kisan sitten voittikin ajalla 1:01:45,0. Voitto jäi todella loppusprintin varaan; toiseksi tullut Kolumbian Diego Rosero hävisi sekunnin sadasosalla. Naisten kisan voitti Ranskan Angele Vaudan ajalla 1:08:29,2. Seuraavan päivän lehdestä luin Hedrickin kommentteja kisasta. Hän piti Berliinin kisaa otollisena ennätyksille, koska maasto on tasainen ja katujen päällyste hyvä. Pariisin vastaavan kisan ongelmana ovat kuulemma miten sattuu pysäköidyt autot, joiden ympäri joutuu kiertelemään. Rooman raistuksena taas ovat mukulakiveykset.

Kisan ennakkojutuissa Hedrickiä suitsutettiin Inline-luistelun Michael Jordanina. Niissä mainittiin hänen 41. Maailmanmestaruuttaan ja hänen roolinsa vallankumouksellisen double-push tekniikan kehittäjänä. Erityisenä ansiona, mikä tekee Hedrickistä mestarien mestarien, sanottiin, että hän pystyy ylläpitämään tuplapotkun aina maratonin loppuun asti, kun toiset ovat jo voimien uupuessa siirtyneet perusluisteluun. Hedrick on 23 vuotias. Hän on luistellut ammattilaisena 6 vuoden ajan. Hän aloitti jääkiekkoilijana, mutta siirtyi kuulemma ensin rullakiekkoon ja sittemmin rullapikaluisteluun, kun kotikaupungissa Texasin Houstonissa ei jääaikaa liiemmälti herunut. Vanhemmat kuulemma omistavat rullaluistindiskoteekin. Hänen tavoitteenaan on myötävaikuttaa siihen, että inline-pikaluistelu olisi olympialaji vuonna 2004. Hän kertoi, että toisin kuin Euroopassa, sen suosio on USA:ssa ollut alenemaan päin.

Hedrickin tiimin harjoituksista Der Tagesspiegel lehti paljasti seuraavaa. Tiimin "kotikenttä" on lähellä Venetsiaa aivan luistintehtaan tuntumassa. Ammattilaisten käyttämät pelit maksavat noin 10 000 - 12 000 mk. Harjoitusrata on 200 metriä pitkä betonirata. Kukin harjoitusjakso kestää kaksi tuntia, jona aikana kukin tiimin viidestä jäsenestä vetää 30 kierrosta. Hedrick kuitenkin itse pitää parempana ja vetää lyhyempiä, noin runsaan tunnin mittaisia ja intensiivisempiä ajoja. Siihen kuuluvat tyypillisesti 15 sekunnin sprintit ja 45 sekunnin tauot. Hän kertoo tietävänsä, että monet huiput saattavat harjopitukseksi luistella jopa parin maratonin verran päivässä.

Mikä on Hedrickin huippunopeus? Noin 70 km/h.

Veli-Pekka Lehto