Valitut palat: Tiede

Rapakuntoa on!

11.12.2000

Vastikään oli lehdissä uutinen suomalaisten varusmiesten vuosi vuodelta alentuneesta kunnosta. Se on jälleen herättänyt keskustelun nuorison liikunta- ja urheiluharrastuksen määrästä ja riittävyydestä. Asia ei ole mitenkään uusi; ensimmäinen tieteellinen selvitys nuorison kunnosta ja liikuntaharrstuksesta jSuomessa julkaistiin vuonna 1929.

Medicine & Science in Sports & Exercise-lehdessä ilmestyi vastikään Jyväskylän yliopiston liikuntatieteen laitoksen tutkijoiden Risto Telaman ja Xiaolin Yangin selvitys suomalaisten nuorten liikuntaharrastuksesta (Telama R. and Yang X. Decline of physical activity from youth to young adulthood in Finland. Med. Sci. Sports Exerc. 32: 1617-1622, 2000). Tutkimuksen kohteena oli alunperin 2309 tyttöä ja poikaa, joiden iät olivat 9. 12. 15 tai 18 vuotta. Heille tehtiin fyysistä aktiviteettia ja liikuntaharrastusta koskeva kysely, joka toistettiin vuosina 1983, 1986 ja 1989. Näin saatiin tietoa nuorten liikuntaharrastuksesta ikävuosina 9-27. Käyttäen erilaisia kyselyyn sisään rakennettuja mittareita, tutkijat saattoivat todeta tärkeimpinä tuloksina seuraavaa:

• suomalaisten nuorten osallistuminen liikuntaharrastuksiin vähenee voimakkaasti 12. Ikävuoden jälkeen
• liikunta-aktiivisuuden intensiteetti lisääntyy iän mukana
• nuorommissa ikäryhmissä poikien osallistuminen liikuntaharrastukseen oli aktiivisempaa kuin tyttöjen
• poikien liikuntaharrastus väheni nopeammin kuin tyttöjen
• yli 15-vuotiaista suurempi osa tytöistä kuin pojista ylläpiti säännöllisen liikuntaharrastuksen.

Tuttua asiaa varmasti kaikille vapaaehtoisessa nuoriso- ja urheilutyössä mukana oleville. Mitä näistä täsmätiedoista sitten voisi saada irti sellaista, jota voisi käyttää hyväksi tilanteen parantamiseksi. Seuraavaan olen poiminut tutkimusraportista joitain sellaisia tietoja, jotka voisivat herättää ajatuksia.

Iän karttuessa nuorten sellainen liikuntaharrastus, jonka päämotiivi on sosiaalinen yhdessäolo tai kilpailu, vähenee. Esimerkiksi kilpailumuotoinen jääkiekkoharrastus väistyy pelkästään virkistystyyppisen lenkkeilyn tms vallatessa alaa.

Pojat käyttivät 13:n vuoden iässä keskimäärin 9,4 tuntia viikossa liikuntajarrastuksen parissa. 18:n vuoden iässä määrä oli vain 4,o tuyntia. Tytöillä vastaavat tuntimäärät olivat 5,9 ja 3,7. Vähenemisen on todettu liittyvän murrosikään ja saattaa todella osittain olla seurausta biologisista muutoksista elimistössä. Toisaalta tiedetään myös, että liikuntaharrastukselta vapautuva aika menee yleensä johonkin muuhun harrastukseen. Tämän on katsottu merkitsevän sitä, että liikuntaharrastuksesta luopuva nuori tekee tietoisen valinnan hakiessaan sellaisia vapaa-ajan toiminnan muotoja, joissa hänb parhaiten "pääsee pätemään" ja jotka tuottavat eniten henkilökohtaista tyydytystä. Erityisesti kilpaurheilun jättämisen syyt näyttävät liittyvän nuoren parantuneeseen itsetuntemukseen ja realistisen kuvan luomiseen omista mahdollisuuksista. Myös kilpaurheiluun liittyvä karsinta jättää pakostakin monia harrastuksen ulkopuolelle.

Erityisesti nuorten miesten kohdalla oli havaittavissa, että tutkittavat jakautuivat entistä selvemmin "sohvaperunoihin", joiden liikuntaharrastus oli erittäin vähäinen ja niihin, jotka harrastivat liikuntaa melko intensiivisesti kuntoilumielessä. Tämä trendi jatkui edelleen 27-vuotiaiden miesten kohdalla. Tnaisten puolella tällaista selvää jakautumista ei ollut havaittavissa. Sama ilmiö on havaittu myös monissa muissa Euroopan maissa.

Suomalaisten nuorten naisten liikuntauskollisuutta erityisesti suhteessa samanikäisiin miehiin on selitetty suomalaisen naisurheilun pitkillä ja kunniakkailla perinteillä ja organisaatiolla.

Tutkijoiden mukaan kriittisin vaihe liikuntaharrastuksen ylläpitämiseksi ovat ikävuodet 12-15 tytöillä ja 12-18 pojilla.

Tutkija Risto Telaman tavoittaa sähköpostiosoitteesta telama@pallo.jyu.fi

Veli-Pekka Lehto