Valitut palat

Unkarin kirjeenvaihtajaltamme

Kilpailut Szegedissä, 20.- 21.5. 2000

SZEGED, UNKARI 20.-21.5. 2000 (la-su)

5. KANSAINVÄLINEN DUNA-KUPA, 3. kierros

• kilpasarjoja yht 2x 7 kpl, 3+1 lähtöä, n. 40 osallistujaa
• amatöörisarjoja 2x 4 kpl, 2+1 lähtöä, n. 20 osallistujaa
• paikka: la CORA-marketin parkkialue, rata 250m su TESCO-marketin parkkialue, rata 200m
• sää molempina päivinä kuiva, puolipilvinen, 23-28 astetta. Sunnuntaiaamuna tosin aika viileää kylmän rintaman jäljiltä.

Matkat vaihtelivat sarjoittain 300m:sta - 3000m:iin + viesti 2000-5000m. Aikoja ei otettu vaan sijoitus ratkaistiin eri matkojen yhteistulosten perusteella

1. päivä

Noin tuntia ennen kisoja väkeä alkoi saapua kisa (=parkki)paikalle. Kyse kun oli seudun tärkeimmän cup-kisan osakilpailusta niin kähes kaikki tutut tulivat paikalle. Taaskin 2/3 osaanottajasta oli alle 12 vuotiaita. Kansainvälisyyttä edustivat itävältalaisen kisatuomarin kolme lasta. Romanialaisilla oli kuulema päällekkäiset kilpailut. Jo etukäteen hirviteltiin etusuoran jälkeisestä kaarretta joka oli kapea, ulospäin viettävä ja jyrkkä (n. 100 asteinen). Ensimmäisessä vauhtiharjoituksissa lensin siitä ulos itsekin.

Startit alkoivat pikkuisten luokista joissa nähtiin taas karjuvia isiä ja itkeviä lapsia. Amatööriaikuisten 1000m:n starttiviivalla oli jopa 8 lähtijää. Sain aika hyvän startin ja olin ensimmäisenä kaarteessa. Mentiin neljä kierosta joista kolmannella kierroksella olin lentää ulos pahassa kaarteessa ja takanani tullut kaatuikin niin, että joutui sairaalaan sidotuttamaan olkapäänsä. Muissakin sarjoissa nähtiin ulosajoja samassa paikassa. Muuten matka meni melko mukavasti vaikka en ole tottunut näin lyhyisiin, nopeisiin matkoihin. Kilpasarjoissakaan ei maalikameraa juuri tarvittu sillä tutut naamat pitivät pintansa. Päivän päätteeksi tuli Szegediläisten valmentaja kysymään josko tahtoisin korvata heidän A-juniorien (!) joukkueestaan puuttuvan lenkin. Suostuin ilomielin vaikka takaraivossa soikin, että sotkuja tästä vielä tulee.

2.päivä

Kisat jatkuivat ilman suurempia seremonioita. Nyt oli paikalla yleisöäkin ja Szegedin TVn porukkaa. 500m kisassa pääsin reunapaikalta juuri ja juuri ensimmäisenä kaarteeseen. Meno oli hätäistä ja olin pariin otteeseen menettää tasapainoni. Muuten sijoitus ei kai ollut juuri uhattuna. Mitään kummallista voiton huumaa ei ollut. Kiva oli tietysti kätellä kavereita ja saada heidän onnittelujaan.

Eräs keksi, että voisi olla amatöörienkin viestikisa. Meitähän oli tarpeeksi kahteenkin joukkueeseen joten kun amatöörien lähtö olisi koko kisan jälkeen (ulkopuolella) voisin osallitua kumpaankin viestiin. Vaan muutama minuutti ennen starttia aikataulua muutettiin siten, että A-juniorit ja amatöörit lähetetäänkin samaan aikaan. Oli siis luovuttava amatöörijoukkueesta. Lähtöselvityksessä ei Itävaltalainen päätuomari hyväksynytkään minua Szegediläisten joukkueeseen joten putosin pois siitäkin. Onneksi ilmestyi eräs puolituttu katuluistelija kentänlaidalle luistimet jalassa. Ei muuta kuin ilmoittautumaan, jostain lainakypärä päähän ja lyhyt selostus mitä tulee tapahtumaan. Kaiken tämän kestäessä oli lähtövihellys jo annettu joten heti alkuun oli lähes suoranmitta kiinniotettavaa. Kisan myötä sitten suunniteltiin strategiaa ja opeteltiin vaihtotekniikaa. Kilpasarjalaisten osalta kierroslasku sujui varmasti moitteetta mutta amatööreille ei ollut ihan selvää missä vaiheessa 5000m tuli täyteen. Sotkuista huolimatta viestikisasta jäi hyvä maku koska siinä mennään koko ajan täysillä eikä satsata peesaukseen.

Kotiin

Kotijunassa pohdin, että kannattaako kisoihin osallistua. Kahden päivän aikana olin luistimilla lämmittelyineenkin vain pari kolme tuntia. Kotona olisin viikonloppuna tehnyt kunnon lenkin. Myös kysyy, että onko amatöörien väkinen kisailu mielekästä kun kaikkien valmistautuminen on niin erilaista. Olisiko syytä palata retkeilyyn?

Raimo Frondelius