Valitut palat

Pikaluistelun MM-kisat 10. - 11.2. 2001, Budapest

Budapest, 14.02.2001

Tässä on erään mukana olleen harrastelijan elämyksiä kisoista. Viralliset taustat, tiedot ja tulokset näkee ainakin järjestäjien sivulta http://www.moksz.hu/moksz_uj/index.htm

Puitteet

Kisat järjestettiin maan ainoalla täysimittaisella keinojäisellä pikaluisteluradalla. Viikon jatkunut lämpöaalto - parhaimmillaan liki +20 astetta - tietysti pelotti järjestejiä. Myös sateen mahdollisuudella oli peloteltu. Onneksi viikonloppuna oli kaunis ilma eikä lämpöäkään ollut kuin muutama aste - auringossa tietysti vähän enemmän. Lauantai-illalla tuuli navakasti mutta onneksi melkolailla maalisuoran suuntaisesti. Näissä oloissa ennätyksiä ei uhattu. Mitä nyt rataennätykset korjaantuivat rutkasti kaikilla matkoilla. Jää säilyi kuitenkin hyvässä kunnossa. Iltapäivisin pidettiin kolmen tunnin tauko mitä ainakin hollantilaiset kiittivät.

Yleisö

Yleisöstä oli karkeasti arvioiden 1500 hollantilaisia, 150 norjalaisia ja 15 unkarilaista. Varmasti oli saksalaisia ja itävaltaiaisiakin mutta lippuja ei juuri näkynyt. Norjalaisten vähyyttä selitti tietysti miesluistelijoiden poiossaolo ja paljouta se, että liput oli ostettu jo kauan sitten etukäteen. Unkarilaisia ei saa liikkeelle kuin jalkapallo joten yhdessä kalliiden lippujen (palkkatasoon verrattuna n. 300 FIM) kanssa tämäkin oli ihan kunniotettava määrä. Sunnuntai-iltana seurasi kisoja ehkä pari sataa uteliasta stadionin ulkopuolelta.

Unkarilaisia kiinnosti oman pojan esiintyminen Baló Zoltin 500m koeluistelijana sekä viime hetkellä mukaan selviytynyt Egyed Krisztina. Unkarilaisiksi laskettiin myös Itävallan väreissa luistelevat Hunyady Emese ja Dörfler-Antal Emese. Edellinen kotoisin Budapestistä ja jälkimmäinen syntynyt transilvaniassa unkarilaisista vanhemmista. Näiden ollessa jäällä oli tunnelma tietysti korkealla. Valitettavasti vain kukaan näistä ei selviytynyt sunnuntain 5000 metrille 12 parhaan joukkoon.

Olutteltassa oli erään oranssin kädessä Norjan lippu enkä malttanut olla kysymättä että kumman puolella tämä oli. Vastaus tuli nopeasti että molempien. Norjan lippuja heiluikin eniten hollantilaiskatsomossa. Tämä kansallisrajat ylittävä kannatus oli itselle kuin myös paikallisille aivan uutta. Palkintojen jaon jälkeen lauloivat hollantilaiset pitkään saksalaisen Annie Friesingerin (naisten voittaja) nimeä. Mitä urheilua se on että ei buuata?

Hollantilaisten torviorkesteri kiertää kaikki kisat ja oli varmaan Helsingissäkin. Yhdessä kokeneen kisayleisön kanssa luovat todella hienon tunnelman. Tietysti piristeitä käytetään runsaasti mutta pohjoismaisia perinteitä kunnioittaen ainoa väsähtänyt oli perusnorjalainen köriläs.

Vapaamatkustajan näkökulma

Itse olin lääkintäryhmässä doping-valvojana. Tehtävä oli saattaa testiin valittua luistelijaa max. tunnin ajan ja ohjata hänet kontrollihuoneeseen. Vähän ihmeteltiin miksei urheilijaa passitettu heti kontriollihuoneeseen tai ainakin isketty kiinni heti suorituksen jälkeen. Nyt odotettiin matkan lopputuloksia ja sittenkin oli vielä tunti aikaa liikkua tosin varjostajan seuraamana. Myös eräs kaarretuomari ihmetteli tehtäväänsä kun hänen sanasa ei tosipaikan tullen kuitenkaan olisi mitään painanut.

Ehkä tarkoituksena oli nostaa järjestäjien määrä maksimiin ja hyvä niin. Näin ainakin kaikki vähänkin pikaluistelussa mukanaolevat unkarilaiset saivat aitiopaikan kisoihin. Olihan se mukava liikkua vapaasti kulisseissa ja kuulostella kilpailijoiden, valmentajien ja järjestäjien tuntemuksia.

Oma aitioni oli kilpailijoiden miesten pukuhuone. Oikein hyvä paikka vaikka naisten kamppailujen seuraaminen jäi sitten vähemmälle.

Puhuhuonessa

Fyysisiltä puitteiltaan miehet olivat kuin eri planeetoilta. Pienet kissamaiset lihaskimput (japanilaiset ja Derek Parra), hevosen kaltaiset hollantilaiset ja venäläiset ja hirvimäinen Kazakastanin Sergey Tsybenko. Oli opettavaista seurata kuinka kaikki selvästi tiesivät mitä milloinkin tehdään. Ei ollut näkyvää paniikkia lähtöviivalle vaan kaikkea oli selvästi harjoiteltu pitkään.

Treenisalina toimineen käytävän näyttävin rekvisiitta oli 24 luistelijan toinen toistaan upeammat polkupyörät jotka täyttyvät koko tilan. Takapyörään asenetun telineen avulla kuntopyöräksi muunnetut maastopyörät olivat jatkuvassa käytössä. Itseasiassa luistimia näin terotettavan vain pari kertaa. Tehtiinkö se piilossa muiden katseilta holtellissa, en tiedä.

Kaikki tietysti tunsivat toisensa ja yhdessä valmentajien kanssa vaikuttivat olevan yhtä suurta perhettä. Tietysti suurten joukkueiden (Hollanti, Saka, Japani, USA) ukkojen oli tietysti helppo löytää juttuseuraa. Sensijaan Tsybenko ja Ranskan Cedric Kuentz olivat kovinkin yksinäisen oloisia. Aina kun näytti, että voi häiritsemättä käydä juttelemaan niin tietysti koetin onneani.

Rullaluistelun moninkertainen maailmanmestari Parra ei pitänyt mahdollisena tuplapotkun tekniikan siirtämistä jäälle. Ei vaikka näissäkin kisoissa oli vastatuuleen potkiessaan hakenut jotain samankaltaista. Passiivinen luikuvaihe kuulema turhauttaa kun ei voi kuin odottaa. Kuentz kertoi, että hän on koko maassa ainoa tosi luistelija ja että hänen jälkeensä muut ovat kaukana jäljessä. Harjoittelumahdollisuudet ovat surkeat ja hänkin käy jatkuvasti Inzelissä. Oli vaikea uskoa ettei Ranskassa olisi ainuttakaan tekojäärataa - edes ulkona.

Radalla suhisee

Kisojen pommia eli Gunda Niemann-Striemannin hylkäämiseen johtanutta ratarikkoa kaaretuomari tulkitsi, että hän luistelija haki ulkoreunasta tuulensuojaa liian pitkään ja lopulta unohti vaihtaa rataa. Myös amerikkalaisen John Shilingin kaatumisen 500 metrillä hän laittoi tuulen tiliin. Tuulen vaikutusta luistelijaan Parra vertaisi siihen, kun heittäisi vastatuuleen pingispallon tai pesäpallon - raskaampi pallo (luistelija) raivaa tiensä helpommin tuulen läpi. Hänen mielestään olisi tasavertaisempaa pitää arvokisat halleissa.

Yhden jutun muistan loppuikäni. Viimeisen 10 000m kilpailua seurattiin pukuhuoneen televisiosta. Japanilaiset olivat lootusasennossaan lattialla ja puoli joukkuetta töhresi jatkuvasti jotain paperille. Syy selvisi viimeisessä parissa Keiji Shirahatan ja Ids Postman ollessa jäällä. Postma johti ylivoimaisesti kisaa aina n. 7000m:iin asti kun alkoi hiljalleen hiipua. Sensijaan Shirahata tuli takaa kuin raketti ja n. 6-8 kierroksen aikana otti suoranmitan kiinni ja teki vielä samanverran kaulaa. Valmentajalta sain kuulla, että olivat seuranneet muiden hiipumista väliajoista ja laatineet sen pohjalta taktiikan. Shirahata saikin kokonaiskilpailun 4. sijastaan tunnustusta sekä Ritsmalta että Veldkampilta.

Raimo Frondelius